Vetoomus G 1/23 – Mitkä osat julkaisusta kuuluvat tunnettuun tekniikkaan?

Keksinnön patentoitavuutta arvioitaessa keksintöä verrataan tunnettuun tekniikkaan. Keksinnön tulee olla uusi eli erota jonkin piirteen osalta aiemmin julkaistuista ratkaisuista. Lisäksi keksinnön tulee olla keksinnöllinen eli sen tulee olennaisesti erota tunnetuista ratkaisuista. Esimerkiksi myynnissä oleva tuote voi olla este patentin saamiselle, vaikka tuotetta ei olisi missään kirjallisesti kuvattu.

Kemian alalla tämä voi johtaa erikoiseen tilanteeseen, jossa koostumus on saatavilla, mutta koostumuksen eri komponentteja ja niiden pitoisuuksia ei voi päätellä analysoimatta tuotetta tarkasti. Onko siis tällainen koostumus tullut tunnetuksi, kun tuote on ollut myynnissä?

Eurooppalaista patenttilakia luotaessa on ajateltu, että keksintö on tullut tunnetuksi, jos alan ammattilainen voi tietojensa perusteella päätyä keksintöön. Päätöksessä G 1/92 on lisäksi tarkennettu, että keksintö on tullut tunnetuksi, jos alan ammattilainen pystyy sen analysoimaan sekä jäljentämään ilman kohtuutonta vaikeutta.

Vaatimus keksinnön analysoinnista ja jäljentämisestä ilman kohtuutonta vaikeutta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, jonka vuoksi eri yhteyksissä on päädytty erilaisiin tulkintoihin. Euroopan patenttiviraston laajennetulle valiokunnalle on siksi tehty vetoomus G 1/23, joka perustuu teknisen valituslautakunnan päätökseen T 0438/19. Vetoomuksessa pyydetään selvennystä kolmeen kysymykseen, erityisesti kemiallisten koostumusten osalta, jotta käytännöt saadaan yhteneviksi.

1. Kuuluuko tuote vai tuotteen koostumus tunnettuun tekniikkaan?

Ensimmäinen kysymys koskee tilannetta, jossa tuote ei ole tullut tunnetuksi, koska sitä ei ole pystytty analysoimaan tai jäljentämään. Tällöin voidaan tulkita, että tuote itsessään ei ole osa tunnettua tekniikkaa tai vaihtoehtoisesti, että tuotteen kemiallinen koostumus tai rakenne ei ole tullut tunnetuksi, vaikka tuote itsessään on tunnettu.

Kysymys voi tuntua teoreettiselta, mutta käytännössä ongelmia voi syntyä esimerkiksi keksinnöllisyyttä arvioitaessa. Jos tuote itsessään ei kuulu tunnettuun tekniikkaa, alan ammattilainen ei olisi voinut kehittää sitä edelleen. Tällöin on luonnollista, että tuotetta ei voida käyttää toisen keksinnön keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

Jos tuote on kuitenkin ollut saatavilla, alan ammattilainen olisi voinut käyttää tuotetta keksinnön lähtökohtana, vaikka hän ei olisi ihan tarkalleen voinut tuotetta analysoida tai jäljentää. Tämä pitää paikkansa erityisesti, jos tuotteen käyttökohde ja sen tuomat edut on ilmoitettu, jolloin alan ammattilainen voisi pitää tuotetta sopivana sen ominaisuuksien vuoksi. Tällaisessa tilanteessa olisi tietysti luonnollista, että jokin pieni muutos tuotteessa ei riittäisi patentin saamiseksi, vaikka tuotteen tarkka koostumus ei olisikaan tiedossa. Voisi siis olla tarkoituksen mukaista katsoa, että tuote on tullut tunnetuksi, mutta sen koostumus tai rakenne ei.

2. Mitä tuotteen jäljentäminen tarkoittaa?

Joissain tilanteissa keksintö on ilmeinen aiempien tunnettujen tuotteiden nojalla, mutta mitä jos tätä ilmeistä, aiempaa tuotetta ei voikaan jäljentää identtisesti. Pitääkö silloin katsoa, että se ei ole tullut tunnetuksi?

Esimerkiksi voisi ajatella, että keksintönä on karamellin värinen poreileva juoma. On ilmeistä, että Coca-Cola sopii kuvaukseen, mutta Coca-Colan resepti ei ole tunnettu, eikä alan ammattilainen pysty sitä identtisesti jäljentämään. Olisiko keksintö siis uusi vai ei?

Jotkin kemialliset koostumukset voivat lisäksi olla hyvin monimutkaisia, jolloin niiden rakenteen täsmällinen selvittäminen jäljentäminen tuotteen perusteella voi olla hyvin hankalaa. Esimerkiksi synteettiset polymeerit koostuvat samanlaisista yksiköistä, jotka ovat liittyneet toisiinsa monimutkaiseksi rakenteeksi. Erilaiset polymeerit voivat sisältää samanlaisia yksiköitä, jotka ovat vain järjestäytyneet eri tavoin. Siksi tällaisia rakenteita yleensä kuvataan ominaisuuksien avulla.

Jos koostumuksen jäljentämisellä tarkoitetaan identtisen koostumuksen valmistamista, päädytään monimutkaisten koostumusten osalta kysymykseen, miten voidaan määritellä, että koostumus on tai ei ole identtinen, jos ei ole yhtä tapaa määritellä koostumusta, vaan siitä ilmoitetaan vain joitakin ominaisuuksia.

Koska G1/92 päätöksessä nimenomaan sanotaan, että analysoinnin ja jäljentämisen periaatteita tulee soveltaa kaikkiin tuotteisiin, halutaan myös selvennystä siihen, että tuleeko esimerkiksi mekaanisten keksintöjen osalta pystyä jäljentämään jokin yksittäinen komponentti vai tuote kokonaisuudessaan. Missä määrin tuote pitää pystyä jäljentämään? Pitääkö myös eri komponenttien kemiallinen koostumus pystyä selvittämään? Ja erityisesti, pätevätkö analysoinnin ja jäljentämisen periaatteet tuotteen osaan, jolla ei ole merkitystä keksinnöllisyyden kannalta?

3. Ovatko osittaiset kuvaukset tuotteen rakenteesta tai sen ominaisuuksista osa tunnettua tekniikkaa?

Usein erilaisissa markkinointimateriaaleissa tai teknisissä esitteissä viitataan tuotteen ominaisuuksiin ja etuihin paljastamatta tuotteen yksityiskohtia. Tällaiset materiaalit eivät tietenkään mahdollista tuotteen jäljentämistä. Kysymykseksi nouseekin kuuluvatko julkaistut ominaisuudet tunnettuun tekniikkaan vai eivät.

Esimerkiksi edellä mainittujen polymeerien osalta vaatimus tuotteen jäljentämisestä johtaisi siihen, että se tapa, jolla näitä tuotteita kuvataan ei tee tuotteista tai niiden ominaisuuksista tunnettuja. Kuitenkin alan ammattilaiselle kuvatut ominaisuudet voivat kertoa riittävästi, jotta keksintöä voidaan käyttää hyväksi kehitystyössä. Näissä tilanteissa olisi tietysti tarkoituksenmukaista, että mainitut ominaisuudet ovat osa tunnettua tekniikkaa, vaikka keksintöä itsessään ei voida niiden avulla jäljentää.

Vetoomuksessa esitetyt kysymykset kuuluvat siis seuraavasti:

1. Pitääkö markkinoilla ennen hakemuksen tekemispäivää oleva tuote jättää pois Artikkelin 54(2) EPC mukaisesta tunnetusta tekniikasta vain siitä syystä, että sen koostumusta tai sisäistä rakennetta ei voida analysoida ja jäljentää ilman kohtuutonta vaikeutta?
2. Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ei, onko tuotteesta saatava tekninen informaatio, joka on julkaistu ennen hakemuksen tekemispäivää, osa Artikkelin 54(2) EPC mukaista tunnettua tekniikkaa, riippumatta siitä voiko tuotteen koostumuksen tai sisäisen rakenteen analysoida ja jäljentää ilman kohtuutonta vaikeutta?
3. Jos vastaus kysymykseen 1 on kyllä ja kysymykseen 2 ei, mitkä kriteerejä tulee käyttää, kun määritellään voiko tuotteen koostumuksen tai sisäisen rakenteen selvittää ilman kohtuutonta vaikeutta päätöksen G 1/02 mukaisesti? Erityisesti, vaaditaanko, että tuotteen koostumus tai sisäinen rakenne voidaan kokonaisuudessaan analysoida ja identtisesti jäljentää?

Vetoomus löytyy täältä.

Kirjoittaja

Tiia-Riikka Kittilä